Pakolaiskeskusteluja
(radiofonia)
/ Refugee
Conversations
YLE:n tilaama radiofoninen dokumentti.
Teemu Mäki & Max
Savikangas
2017
55 minuuttia 49 sekuntia
Kolme
vuotta radiofonian jälkeen teimme samasta aiheesta
dokumenttielokuvan:
|
TEOSESITTELY
Pakolaiskeskusteluja – radiofoninen
dokumentti (2016) on Teemu Mäen ja Max
Savikankaan noin tunnin mittainen radiofoninen
taideteos.
Teemu Mäki koosti teosta varten dokumentaarisen
tekstikollaasin. Kollaasin lähteinä olivat
pakolaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevät
kirjoitukset, puheet, keskustelut,
nettikeskustelut ja toisaalta myös mm. Suomen
valtion ja EU:n viralliset tilastot.
Osa puhujista on julkisuuden henkilöitä, osa ei.
Osa kirjoittaa tai puhuu omalla nimellään, osa
nimimerkin suojissa. Jotkut eivät ole henkilöitä
lainkaan, vaan järjestöjä tai valtion
organisaatioita, kuten Tilastokeskus.
Toinen tärkeä radiofonian materiaali ovat
haastattelut. Haastattelimme kolmea
irakilaispakolaista, jotka odottavat pakolaisten
vastaanottokeskuksessa turvapaikkapäätöstä. Ja
haastattelimme kahta Suomen kansalaista, jotka
tulivat Suomeen pakolaisina kauan sitten, ja
jotka ovat asuneet suurimman osan elämästään
Suomessa.
Max Savikangas käytti kaikkia näitä materiaaleja
sekä myös teosta varten säveltämäänsä
instrumentaali- ja elektroakustista musiikkia
radiofonisen sävellyksen lähtökohtana ja
raakamateriaalina.
Teoksen nimi on tavallaan vain lakoninen
tuoteseloste, mutta sen lisäksi se on viittaus Bertolt
Brechtin samannimiseen kirjaan, Pakolaiskeskusteluja
(Flüchtlingsgespräche, 1961, suom. Elvi
Sinervo), jonka hän kirjoitti oleskellessaan –
pakolaisena – Suomessa 1940–41.
Radiofoniassamme ei kuitenkaan lainata riviäkään
Brechtin Pakolaiskeskusteluista. Sen sijaan
teoksessamme on mukana yksi Brechtin lyhyt runo:
Me matkustimme mukavassa vaunussa (Fahrend
in einem bequemen Wagen, 1934, suom. Brita
Polttila). Runo käsittelee auttamisen
halua ja haluttomuutta ja sopi siksi hyvin
radiofoniamme sydämeksi.
TAUSTAA & LISÄTIETOA
Passi on jaloin osa ihmisestä. Eikä se
synnykään yhtä yksinkertaisesti kuin ihminen.
Ihminen nyt voi syntyä missä hyvänsä ja aivan
kevytmielisellä tavalla ja syyttä suotta,
mutta passi ei koskaan. Siksi se kelpaakin
silloin kun se on hyvä. Kun taas ihminen voi
olla vaikka kuinka hyvä, mutta ei silti
kelpaa.
(Bertolt Brechtin kirjasta
Pakolaiskeskusteluja, orig. Flüchtlingsgespräche,
1961.)
Pakolaiskeskusteluja on jatkoa Teemu Mäen ja Max
Savikankaan yhteisteoksille, joita ovat olleet
esimerkiksi vuonna 2013 YLE radio yhden
tilauksesta tehty radiofoninen teos Crash,
vuonna 2005 Kiasma-teatteriin tehty Sulkapallo-ooppera
ja Max Savikankaan vuonna 1999 säveltämä Maito
lausujalle ja jousikvartetille Teemu Mäen
samannimiseen tekstiin.
Teemu Mäen osalta Pakolaiskeskusteluja
on lisäksi jatkoa tai sukua hänen kahdelle
viimeaikaiselle ohjaustyölleen: ensinnäkin Hulluus
ja yhteiskunta -elokuvalle/audiovideolle,
joka tehtiin YLE:n Radioteatterin tilauksesta
vuonna 2014. Se oli audiovisuaalinen versio
Harri Virtasen käsikirjoittamasta ja Juha-Pekka
Hotisen ohjaamasta ja Radioteatterin (Pekka
Ruohoranta) tuottamasta kuunnelmasta. Toisekseen
Pakolaiskeskusteluja on sukua myös Teemu
Mäen ohjaamalle Antti Auvisen Autuus-oopperalle,
joka tuotettiin Helsingin Musiikkitalon Sonore
-saliin Helsingin Juhlaviikoille 2015.
Molemmissa näissä käytettiin dokumenttikuvaa ja
tosielämästä lainattuja tekstikatkelmia, joita
sovellettiin sekä teosten ääni- että
kuvaraidalla.
Tärkeä innoitus hankkeelle ovat olleet mm. eräät
Luigi Nonon (1924–90) teokset sekä niiden
tekotavat ja rakenteet. Nonon Il Canto
Sospeso (1955–56) on sävellys
orkesterille, kuorolle ja lausujille, jossa
käytetty teksti on suoraan poimittu natsien
teloittamien vankien viimeisistä kirjeistä
omaisilleen. Nonon Da un diario italiano
(1963–64) taas on 72-ääninen kuorosävellys,
jonka tekstit on poimittu sävellystyötä varten
tehdyistä, kirjailija Giuliano Scabia
valikoimista ja editoimista, tehdastyöläisten
haastatteluista.
Tärkeä innoituksen lähde on ollut myös B.A.
Zimmermannin (1918–70) teos Requiem
für einen jungen Dichter (1967–69), jossa
Zimmermann käytti teksti- ja äänidokumentteja
sävellyksensä materiaalina ja osana.
Sekä Nonolla että Zimmermannilla on
tuotannossaan myös useita elektroakustisia
teoksia, jotka tehtiin silloisten yleisradioiden
kokeilustudioissa tavalla, joka nykynäkökulmasta
katsoen edusti monitaiteellista pyrkimystä
yhdistää radio-ohjelman, taidemusiikin ja
äänitaiteen keinoja. Tätä Nonon ja Zimmermannin
perinnettä jatkaen pyrimme tekemään taidetta,
joka olisi dokumenttimateriaalien kautta
elävässä yhteydessä sekä arkitodellisuuteen että
filosofis-poliittisten kysymysten abstraktimpiin
tasoihin.
Helsingissä, joulukuussa 2016,
Teemu Mäki & Max Savikangas
|
TEKIJÄTIEDOT
Käsikirjoitus ja ohjaus:
Teemu Mäki
Sävellys, kenttä-äänitys, editointi ja
äänenprosessointi: Max Savikangas
Koosto: Max Savikangas ja Teemu Mäki.
Muusikot: Veli Kujala,
neljäsosasävelaskelharmonikka. Max Savikangas,
alttoviulu. Sampo Lassila, kontrabasso.
Puhujat: Teemu Mäki, Maryan Abdulkarim,
anonyymi tulkki, Joonas Heikkinen, Jussi-Pekka
Rantanen (YLE), Anna-Maria Talvio (YLE) sekä
pakolaiset Bariq Hameed, Atheer Munder Saeed
ja Badr Kudhair Hayal. Lisäksi teokseen
sisältyy dokumenttiäänitteitä
mielenosoituksista ja katkelmia
ajankohtaisohjelmista.
Äänitys: Pentti Männikkö ja Joonatan Kotila,
YLE.
Äänitarkkailija: Anders Wiksten, YLE.
Kesto: 55 min. 49 sek.
Formaatti: Stereo (wav, 48 kHz, 24 bit).
Tilaaja: YLE Radio yksi / Ääniversumi /
tuottaja Soila Valkama.
Ensiesitys: YLE Radio 1,
3.2.2017, klo 22:05, http://areena.yle.fi/1-3880791
Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/260466721057188/
PALAUTETTA YLEISÖLTÄ
"Kuuntelin kaikessa rauhassa Pakolaiskeskusteluja-dokkarin
läpi. Se teki kyllä vaikutuksen. Minusta
siinä oli kaikki palaset hyvin kohdallaan,
musiikki, haastattelut, teksti-
spiikkaukset. Oli myös miksattu hyvin. Ehkä
vaikutus oli voimakas senkin takia, kun nyt
eletään tätä sekavaa Trumpin aikaa, jossa
aitoja rakennetaan, valeuutisia
levitellään ja jotkin kansakunnat
tuomitaan suoraan luusereiksi. En varmasti
ole ainoa, joka vaikuttui tästä
radiofonisesta dokkarista." (P.M.,
24.2.2017)
© Teemu Mäki 2017
|
|
