ÉLIANE

ÉLIANE

Suomenkielinen, tekstitetty englanniksi

Kesto: 80 minuuttia

“Kuulostaa vanhalta jääkaapiltani, mutta auttaa minua ajattelemaan elämää ja nukahtamaan.”

(Anonyymi kommentti Éliane Radiguen musiikista internetissä.)


ÉLIANE on tanssiesitys, joka pohjautuu säveltäjä Éliane Radiguen (s.1932) musiikkiin ja filosofiaan. Teos on Teemu Mäen ja Maija Nurmion yhteistyö, jossa tanssivat Nurmion lisäksi Jonna Eiskonen ja Maija Karhunen. Esityksessä kuullaan Radiguen sävellys I’Île Re-sonante (2000) ja Teemu Mäen teksti Kaikki on musiikkia.

Radigue on eräs elektronisen klassisen nykymusiikin pioneereista. Hän on myös buddhalainen, ja vaikka hänen musiikkinsa ei ole mitenkään ilmeisen uskonnollista, voi sitä silti ajatella pohdiskeluna, joka keskittyy samoihin teemoihin kuin eräät buddhalaisen filosofian muodot: Miten suhtautua kärsimykseen? Miten hyväksyä ja nauttia omasta paikastaan elämän ja kuoleman kiertokulussa? Miten oppia kunnioittamaan kaikkia olentoja ja arvostamaan kaikkia olemisen laatuja?

Teoksen ensi-ilta oli Vaba Lava Teatterissa, Tallinnassa, Tammikuussa 2019, ja Suomen ensi-ilta heti sen jälkeen Mad House Helsingissä.

Teoksen ensimmäinen osa on 'kollektiivinen monologi' tai puhekuoro, videon kera. Se on Teemu Mäen kirjoittama teksti, KAIKKI ON MUSIIKKIA, jonka Henni Kiri, Teemu Mäki ja Olivia Pohjola esittävät.

Teoksen toinen osa on tanssin ja Radiguen musiikin yhdistelmä. I’Île Re-sonante on ns. nauhateos, eli äänite, jonka Radigue on luonut studiossaan ARP 2500 syntetisaattorilla ja Serge modulaattorilla. Teos on Radiguen viimeinen syntetisaattorisävellys, sen jälkeen hän siirtyi säveltämään vain akustisille soittimille.

---

Ohjaus:

TEEMU MÄKI & MAIJA NURMIO
Koreografia:

MAIJA NURMIO
Tanssi:

JONNA EISKONEN, MAIJA KARHUNEN, MAIJA NURMIO
Musiikki:

ÉLIANE RADIGUE
Teksti ja video:

TEEMU MÄKI
Puhujat:

HENNI KIRI, TEEMU MÄKI, OLIVIA POHJOLA
Valot:

OLIVIA POHJOLA
Tuotanto:

HENNI KIRI

---

RAHOITUS

Koneen Säätiö

Soome Instituut, TelepART for the Baltic Region

ESITYSHISTORIA JA TULEVAT KEIKAT

Ensiesitys: Vaba Lava Tallinna 14.1.2020 (19:00)

Toinen esitys Vaba Lavalla: 15.1.2020 (19:00)

Esitykset Mad House Helsingissä:
18.1.2020 (16:00)

22.1.2020 (18:00)

23.1.2020 (18:00)

25.1.2020 (14:00)

---

MIKSI RADIGUE?

1.
Nautin hänen musiikistaan ja koen sen sopivan erityisen hyvin tanssitaiteellisen työn kumppaniksi, sillä se on niin fyysistä ja hidasta. Se ei tee tanssijasta marionettia, vaan voimistaa sekä tanssijan että yleisön kehollista kokemusta.

Varmaankin useimpien ihmisten ensivaikutelma Radiguen musiikista on, että "siinä tapahtuu hyvin vähän", että se on staattista ja lähellä sattumanvaraista hälyä. Uteliaan ja tarkkaavaisen kuulijan korvissa se kuitenkin kuulostaa saman tien myös kiehtovalta, koska se on lähes koko ajan monikerroksellista, eli koostuu monesta päällekkäisestä äänitapahtumasta.

Jos kuulija jaksaa syventyä tähän musiikkiin, niin se muuttaa kuulijan olemisen tapaa sekä musiikin aikana että kuuntelun jälkeen. Minusta Radiguen musiikki kannustaa meitä kuuntelemaan uteliaasti ja kärsivällisesti, kunnes maailman moninaisuus ja vivahteikkuus paljastuu meille.

2.
Minua kiinnostaa Radiguen musiikin filosofinen ja poliittinen potentiaali. Hänen musiikkinsa on minusta maailmankatsomuksellisesti radikaalia seuraavista syistä.

Radiguen musiikki voi tehdä meistä entistä valppaampia, se voi auttaa meitä huomaamaan ja aistimaan maailman moninaisuus ja ihmeellisyys. Radiguen teokset ovat pitkiä ja hitaita ja voivat äkkiseltään kuulostaa vain sattumanvaraiselta hälyltä, mutta jos kuuntelija keskittyy ja on kärsivällinen, hän voi varsin helpostikin kokea tämän musiikin jännittävänä ja vivahteikkaana: "Äänethän ovat ihmeellisiä, jokaisessa hälyäänessäkin on musiikillista potentiaalia! Miksen minä tätä aiemmin hoksannut?" Radiguen musiikin avulla kuuntelija voi oppia aistimaan entistä herkemmin ja arvostavammin ympäristöään ja itseään myös musiikinkuuntelusession ulkopuolella. Jos hyvin käy, tämä herkkyyden ja "moniaistisen kuuntelun" voimistuminen tekee meistä myös entistä ymmärtäväisempiä ja myötätuntoisempia kaikkia olentoja kohtaan.

Jos meistä tulee Radiguen musiikin avulla entistä herkempiä ja valppaampia, meidän on entistä helpompi myös vastustaa kulutuskulttuurin houkutuksia. Kun opimme entistä paremmin nauttimaan siitä mitä on — nauttimaan olemisesta sinänsä — meidän ei tarvitse juosta yhä uusien tavaroiden, viihdykkeiden, vauraustasojen tai vallan perässä. Näin ajatellen Radiguen musiikki on kulutuskapitalismin antiteesi.

Radiguen musiikki väittää, että onnellisuus — tai mielekäs olemassaolonkokemus — on ennen kaikkea taito kokea maailma kiehtovana. Se on taito, joka vaatii herkkyyden ja havainnon kärsivällistä koulimista. Tämä on radikaali ja — minun mielestäni — antikapitalistinen viesti. Miten niin? Koska kapitalismi, nimenomaan kulutuskapitalismi, jossa tuotannon ja kulutuksen kasvu on itsetarkoitus, tarjoaa päinvastaista onnellisuuden tavoittelun menetelmää. Kulutuskapitalismi väittää, että nautintoa ei tarvitse harjoitella, vaan että kuka tahansa osaa nauttia, kunhan vain pystyy ostamaan sopivat nautintovälineet ja viihdykkeet. Kapitalistinen nautiskelija kyllästyy leluihinsa nopeasti ja pitää kyllästymistään sekä luonnonlakina että hyveenä, sillä jatkuva kyllästyminen pitää talouden pyörät pyörimässä. Radiguen musiikki kannustaa päinvastaiseen, eli herkkyyden, havainnon ja nautinnon taitojen uutteraan harjoitteluun.

Yllä oleva ei tarkoita, että Radiguen musiikki väittäisi, että ihminen ei tarvitse muuta kuin aistit ja itsehankitun kyvyn nauttia maailman moninaisuudesta ja vivahteista. Radiguen musiikki ei ota suoraan kantaa maailman epätasa-arvoisuuteen, ekokatastrofiin tai muihin vastaaviin konkreettisiin poliittisiin ongelmiin, mutta se olennoi sellaista ihmiskäsitystä ja ylistää sellaista nautintoa, joka on ilmiriidassa kapitalismin kanssa. Radiguen musiikki ei väitä, että köyhä ja sorrettu saavuttaisi hyvän elämän pelkästään sillä, että opettelee nauttimaan olemisen monimuotoisuudesta. Se on musiikkia, jonka poliittinen voima on siinä, että se kehollistaa olemisen tapaa, jossa kapitalismin tarjoamat mukavuudet ja spektaakkelit eivät enää houkuta ja intomme riiston hedelmiin laantuu.

Toiseksi, Radiguen musiikki auttaa minua muistamaan ja hyväksymään kuolevaisuuteni, löytämään paikkani luonnon kiertokulussa. Tämä on yksi taiteen perustehtävistä ja Radigue onnistuu siinä hienosti, sillä hänen musiikkinsa ei kuulosta yksilön taistelulta muita yksilöitä, maailmaa tai yhteiskuntaa vastaan. Sen sijaan Radiguen musiikkia kuunnellessa tunnen sulautuvani tai uppoavani johonkin itseäni suurempaan, eli syntymisen, kasvun, rapautumisen, kuolemisen ja uusiutumisen prosesseihin. Se elähdyttää minua.

Tämäkin on antiteesi kulutuskapitalismille, sillä kulutuskapitalismi perustuu kuoleman kieltämiselle: kulutuskapitalismi lupaa, että jossain vaiheessa teknologia poistaa kärsimyksen, tekee meistä kuolemattomia — ja sitä ennen se voi lohduttaa meitä lukemattomilla mukavuuksilla, jotka auttavat unohtamaan kuoleman.

———

Nämä ovat tietenkin vain minun kokemuksiani ja tulkintojani Radiguen musiikista. Hänen oma kokemuksensa ja tarkoituksensa voi olla ihan toisenlainen kuin minun tulkintani, mutta olen ollut sähköpostiyhteydessä häneen ja hän on kannustanut minua käyttämään tässä avaamiani ajatuksia tanssiesityksen osana.


Helsingissä 25.10.2109


TEEMU MÄKI
taiteilija / kirjailija / ohjaaja / tutkija
(kuvataiteen tohtori)

---